maanantai 23. marraskuuta 2015

Ensilunta


23.11.2015

On marraskuinen iltapäivä ja ohut lumivaippa verhoaa maan pintaa täällä Sommarossa. Pohdin, miksi tämä blogin pitäminen kohdallani voi olla niin vaikeaa - rakastan kirjoittamista ja runoja, siinä on iso ristiriita. Kaiken täytyy johtua siitä, että olen aika ajoin hyvinkin vanhanaikainen ja aikaani jäljessä. Muinoin kesti pitkään ennen kuin hyväksyin koko tietokonetta ! Yritystä joskus sentään on ilmassa tämän blogin pitämiseen. Pidettäneen sitä nyt hyvin positiivisena asiana kohdallani.

Syksyllä on tullut puuhasteltua pääasiassa omalla pihamaalla ja puutarhassa - perennojen varret ovat saaneet kyytiä ja vasta lokakuun lopulla työnsin kukkasipuleita mullan alle piiloon talveksi. Voi vain rukoilla, etteivät myyräpirut tee niistä selvää kevääseen mennessä. Tein myös uuden suunnitelman kevääksi koskien perennamaata. Siinä on nyt nyt 70 eri lajiketta, joista aion hyllyttää noin puolet. Lisään toiseen päähän havuja ja lähinnä maanpeittohavuja kuten tuiviota tai laakakatajaa tms.-siinä haastetta kevääksi taas.

Tämänkin kirjoittamisen katkaisee nyt "mummin velvollisuudet" eli lähden kuljettamaan koululaista harrastukseen, jossa olen häntä pyrkinyt tukemaan tämän kuluneen vuoden ajan. Niin, nyt jäi kukkapenkkikuvat laittamatta...ensi kerralla sitten.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Loman päättymistä odotellessa

Sataa, sataa ropisee pilipilipom...viimeinen arkipäivä ennen loman päättymistä. Ja mistä tämän päiväni alkaisin - lomallahan minun piti puutarhahommien lomassa, jos siis sade sattuisi yllättämään, laittaa kaikki loput valokuvat järjestykseen, ommella makkariin uudet verhot ja sängynpeitto, maalata talomme sokkeli sekä jälleen kerran öljytä terassi ja kaikki portaat !
Sadetta on piisannut lähes jokaiselle lomapäivälle, mutta kaikki edellä luetellut "työt" ovat jostakin syystä tekemättä - puutarhani onneksi voi hyvin - siis jotain hyvää on tapahtunut lomalla.



Ja nyt mustikkaan !

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Eteenpäin...

Tänään sunnuntaina on mottoni:"Koskaan ei ole liian myöhäistä" - niin, siis aloittaa blogi uudelleen. Sain hyvää ohjeistusta kokeneelta bloggarilta, Buckylta, joten toivossa on hyvä elää! Nyt ovat kuvatkin koneella hieman paremmassa fasuunassa kuin aiemmin. Sain kesäkuun aikana siirrettyä kuviani 1300 kpl koneelle. Joukossa hyviä puutarhaotoksia sekä muutamia ruokaan liittyviä kuvia. Nämä ovatkin ne lempiaiheeni runojen lisäksi, kun nyt toivon mukaan tässä blogin pitämisessä alan edistyä.



tiistai 29. heinäkuuta 2014

Uusi alku




Uusi alku

Päätän nyt ryhdistäytyä vihdoinkin ja aloittaa alusta tämän blogini. Haluan kertoa puutarhastani, jota olen nyt perustanut kohta kahden vuoden ajan. Olen aina pitänyt myös sisustamisesta ja siihen liittyvistä asioista kuten vanhoista astioista ja esineistä. Monen vuoden ajan olen sepustanut runoja ja mietteitä elämäni eri vaiheista - pieniä kirjasia on kertynyt laatikoihin useita. Saatanpa siis paljastaa joitakin tekstejä, jos sillä mielellä joskus olen.Tarkemmin ajateltuna kaikki nämä minua kiinnostavat asiat nivoutuvat ihmeellisen hyvin toisiinsa. 
Ihaninta on se, että vihdoinkin olen päässyt toteuttamaan toivettani möyriä pihamaalla, luoda uutta ja katsella kasvien värimaailmaa iltaisin terassilta.Tehtävää on vielä paljon, mutta se onkin parasta tässä pihan laitossa - sielu lepää täydellisesti, kun kumartuu kukkapenkin ylle. Samalla väistyy kiire ja muut arjen työt, voi sukeltaa taianomaiseen maailmaan, josta saa uutta voimaa huomiseen.


Kukat kutsuvat, jokainen niistä janoaa raikasta vettä tämän helteisen päivän päätteeksi - lähden tästä nyt niitä tervehtimään ennen yön saapumista. Huomenna uusi, kaunis päivä ja kesäteatteri kutsuu.









tiistai 13. marraskuuta 2012

Liondreams for every day

Liondreams for every day

Istun työpöytäni ääressä ja aurinko sokaisee minut säteillään niin, että pitää oikein siristellä nähdäkseen näyttöruudun. Uusi viikko on jo hyvässä vauhdissa ja tuttu aikataulutus ympäröi minut taitavasti verkkoonsa. Aamulla valon saapumisen jälkeen saatoin havaita liian vähällä mullalla peitettyjen kukkasipulieni hennot varjot kivikkomaani reunassa. Tihutyön sankaria ei tarvitse etsiä kaukaa  -  se on naapurustossa elelevä mustavalkoinen kissakuningas, joka hallitsee ylpeänä reviiriään -- ja minun kukkasipuleitani. Lieneekö vitamiinin puutostauti tai ihan vain uusi harrastus syksyn ankeuden poistamiseksi. Herra Kissavainen teki sen jo viidennen kerran omien laskujeni mukaan. Suoranainen ihme on odotettavissa keväällä, jos maa työntää uumenistaan edes yhden kukkavarren!

Aurinko tuo selkeästi mieleen ja kroppaan pienen energia-annoksen lisää - hämärä ja alakuloa usein tuova marraskuu maistuu hieman mukavammalta.Huomaan, että olen alkanut ihan pikkuisen tekemään joulusuunnitelmia. Mukavat, lämpöiset joulun tuoksut puskevat jostain esiin ja päätänkin heti anoa Joululomaa. Samalla huomaan ikävöiväni elämäni tärkeimpiä pikkumiehiä, joiden näkemisestä on vierähtänyt yli viikko  - aivan liian pitkä aika tälle mummille. Minulla on onni olla neljän hurmaavan pojanvesselin ja kahden suloisen pikkuprinsessan isoäiti. On taitolaji jakaa heille huomiota tasapuolisesti. Heiltä saan uskomattoman paljon laadukasta voimaa arkeeni. Pienistä, ainutlaatuisista hetkistä heidän kanssaan ammennan seuraavaan viikkoon valtaisan energiamäärän. Yhdessäoloamme ei voi verrata mihinkään muuhun asiaan maailmassa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivän kunniaksi

Tämän pimeän ja aika ajoin masentavankin marraskuun iloksi toteutin yhden pienen haaveeni  -  loin oman blogin vihdoin ja viimein Isänpäivän kunniaksi. Haaveissani on pitkän tauon jälkeen kirjoittaa runoja ja ajatuksiani ja tottakai jakaa niitä myös muiden bloginpitäjien kanssa.

Rakastan sisustusjuttuja ja kaikkea kaunista - astioita, esineitä, tauluja, kirjoja. Mitä vanhempi ja tarinarikkaampi esine on, sitä enemmän minua kiehtoo tutustua siihen tai saada selville jotakin siitä.

Muutama vuosi sitten asuin pienessä torpassa, joka pursui vanhaa ja erikoista tavaraa. Osa niistä on päätynyt nyt uuteen kotiimme, ja aion kertoa niistä, kunhan pääsen ensin vauhtiin tässä inspiroivassa touhussa.

Uuden puutarhan ja pihan perustaminen on ollut ihanan luovaa ja rauhoittavaa puuhastelua viimeisen puolen vuoden ajan. Ja kun uusi kevät koittaa niin multasormet alkavat taas aktivoitua. Pää on täynnä ideoita ja näen jo edessäni kaarevan portin, joka johtaa kesällä maalaamalleni uudelle terassille  .Kaaren päälle on kapuamassa rehevä ja ah, niin romanttisen kaunis kuusama.
Näihin haaveisiin päätän ensimmäisen blogisivuni, ensi kerralla paljastan lisää asioita, joita ilman en voi elää !



Lämpimin ja odottavin mielin toivotan hyvää alkavaa viikkoa kaikille!